Aika toipua

Pelon karkoittava kipu
maailmankaikkeuden uusi valaistus
tarkoitus tiukasti huomisessa
kaikki matkaliput
turvassa lukitussa laatikossa

Tarkoituksena lipua ohi
vieraalta tuoksuvat vaatteet
huomio ylihuomisen lupauksessa
puhtaassa vedessä painottomana
epävarmuuden uskollinen voimavara

Huomio herkeämättä muualla
lehdet tyynessä ilmassa
katse seuraavan viikon kaukaisuuteen
tai ei sovitulla niin väliä
jähmeänä tällä penkillä

Katse heidän jaloissaan
onnellisuuden täydellinen pyöreys
varmuus seuraavan kuukauden paineesta
pysähtymättä eteenpäin
näkymättömät hevosten silmälaput

Varmana tästä hetkestä
puseron polttava reuna nyrkissä
hengittämättä kahden kuukauden päähän
erehtymätön särky unen reunoilla
jäljellä vastikään herännyt huimaus




Hengittäminenkin aukeni valheeksi
huonekalut oli jo viety huoneesta
lupasin sen epätoivolle jonain päivänä
arvoituksen rosoisin ratkaisu
on taivuttava valaistuksen rajalla

Luvattu jo kolmatta kertaa
ikävän keinuva syleily
tyhjänä toiveena tänään ehkä joskus
kellotornien äänetön pyörrytys
kaikki kurottavat kädet taskuissani

Tyhjät kengät eteisessä
pesuainemainos varasti tunteeni
päivämääränä ehkä ei koskaan
lahjoitetut suuntaviitat
vielä laatikoissa kadunkulmissa

Päivämäärä sovittuna erolle
kahdeksan nyöriä solmittuna
vielä jotain, vielä joskus
tiedän oravan piilottamat kävyt
hiekkarannan kimaltavia jyviä

Vieläkö täällä
jos muut ovat muuttaneet taloomme
odotan kuitenkin jonain päivänä
aika peitti kaikki kovimmat osani
hait sanat eilisen lehden ristikkoon




Odotus uudestaan ja taas kerran
kitkerällä levolla kullatut kalterit
jaksan aina kaksi kuukautta
vuodevaatteiden silmitön raivo
eikä pelkoa sokeutumisesta pimeässä

Jaksoin ostaa nenäliinoja
nyt vapautettuna valvomaan öitä
tartun käteesi kuukaudeksi
hylättyjen haaveiden vuorovedessä
makea kaste herkillä versoilla

Tarttuiko lahkeeseeni katkeruutta
päivämäärättömyyteen kietoutunut karheus
kielletyt toiveet ratkeavat jälleen viikossa
tai yhä uudestaan kiertyen
voinko hengittää näin uutena

Kielletty väsynyt voima
varovaisuuden villi kesytön viha
mitään ei tapahdu ylihuomenna
joka päivä astun sen askelen
paikallaan paikoillaan sitkeimpänä

Mitä piiloutui taskuihini
kun unohdin jo peruutetut liput
pelon katse taas kerran huomisessa
ehkä en voi hajota uudestaan
ehkä asuin toisessa talossa